regurgitaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
regurgitaatio (3)
- (lääketiede) sydämen läpän vuotaminen; käänteisvirtaus, takaisinvuoto
- (lääketiede) sisällön palautuminen ruuansulatuskanavan edelliseen osaan, esim. mahansisällön palautuminen ruokatorveen ja suuhun
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | regurgitaatio | regurgitaatiot |
genetiivi | regurgitaation | regurgitaatioiden regurgitaatioitten |
partitiivi | regurgitaatiota | regurgitaatioita |
akkusatiivi | regurgitaatio; regurgitaation |
regurgitaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | regurgitaatiossa | regurgitaatioissa |
elatiivi | regurgitaatiosta | regurgitaatioista |
illatiivi | regurgitaatioon | regurgitaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | regurgitaatiolla | regurgitaatioilla |
ablatiivi | regurgitaatiolta | regurgitaatioilta |
allatiivi | regurgitaatiolle | regurgitaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | regurgitaationa | regurgitaatioina |
translatiivi | regurgitaatioksi | regurgitaatioiksi |
abessiivi | regurgitaatiotta | regurgitaatioitta |
instruktiivi | – | regurgitaatioin |
komitatiivi | – | regurgitaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | regurgitaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |