radio

Suomi

Substantiivi

radio (3)

1. (fysiikka) tutkimuksen ala, minkä tehtävänä on selvittää erityisesti radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksia ja kehittää käyttösovelluksia; myös kehitetyt sovellukset

   Historia tuntee radion keksijöinä kaksi fyysikkoa, joista toinen teki kokeitaan Kotkan edustalla.

   Radion asema kansainvälisessä tutkimuksessa on vankkumaton.

2. radioaaltoja lähettävä ja vastaanottava laite tai laitteisto, jota käytetään viestinnässä ja joukkotiedotuksessa

   Radio soveltuu erityisen hyvin avaruustietoliikenteeseen.

3. radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin

   Kuulemme uutiset radiosta puolen tunnin välein.

Käännökset

englanti: radio espanja: radio f. italia: radio f. japani: ラジオ kreikka: ραδιόφωνο n. ranska: radio f. ruotsi: radio

somali: raadiyo thai: วิทยุ tšekki: rozhlas turkki: radyo unkari: rádió venäjä: радио viro: raadio

Liittyvät sanat

• televisio
• radioaktiivisuus, radiohiili

yhdyssanat

alueradio, autoradio, höyryradio, kelloradio, kenttäradio, lähiradio, mainosradio, matkaradio, merirosvoradio, näköradio, paikallisradio, paristoradio, puskaradio, radioaallot, radioääni, radioamatööri, radioamatööritoiminta, radioantenni, radioasema, radioastronomia, radiodokumentti, radiodraama, radioesiintyminen, radioesitelmä, radioesitys, radiohaastattelu, radiohäirintä, radiohäiriö, radiohartaus, radiohiljaisuus, radioida, radiointi, radioitse, radiokeskustelu, radiokuuluttaja, radiokuunnelma, radiokuuntelija, radiolähetin, radiolähetys, radiolaite, radioliike, radioliikenne, radiolinkki, radioluotain, radiomainonta, radiomainos, radiomajakka, radiomasto, radionauhuri, radionkuuntelija, radionkuuntelu, radio-ohjauksinen, radio-ohjaus, radio-ohjelma, radiopaikannus, radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki, radioreportaasi, radiosähköttäjä, radiosähkötys, radiosanoma, radiosäteily, radioselostaja, radioselostus, radiosignaali, radiosondi, radiosovitus, radiosuunnin, radiosuuntima, radiosuuntiminen, radiotähti, radiotähtitiede, radioteatteri, radioteitse, radiotekniikka, radiotekniikka, radioteleskooppi, radiotiedotus, radiotoimittaja, radiouutiset, radiovastaanotin, radioviestintä, radioyhteys, radioyhtiö, sävelradio, sotilasradioliikenne, stereoradio, taskuradio, transistoriradio, ularadio, yleisradio, yleisradioasema, yleisradiotoiminta, yleisradioyhtiö, yöradio

Englanti

Substantiivi

radio

1. radio

Espanja

Substantiivi

radio f. (monikko radios)

1. radio, radiolähetys
2. (arkinen) radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin
3. radiosähke

Substantiivi

radio m.

1. radium

Etymologia

• tieteellisen latinan radium, lyhentymä ranskan sanoista radioactif + latinan pääte -ium (DRAE)

Substantiivi

radio m. (monikko radios)

1. (anatomia) värttinäluu
2. (geometria) säde
3. kantomatka

Etymologia

• latinan kielen radĭus

Ido

Substantiivi

radio

1. säde
2. radio

Italia

Substantiivi

radio f. (monikko radio)

1. radio

Ranska

Substantiivi

radio f. (monikko radios)

1. radio, radiovastaanotin, radioasema

Ruotsi

Substantiivi

radio (3) (radion, radior, radiorna)

1. radio, radiojärjestelmä, radiovastaanotin, radiolähetystekniikka

Liittyvät sanat

• radiomottagare, radiosändare, radioapparat

Serbia

Substantiivi

rȃdio m. (kyrillinen: радио)

1. radio

Verbi

radio

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfektin maskuliini verbistä raditi