piski
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
piski (5)
- (leikkimielinen, halventava) koira
- Typerä piski joka murisi mulle (Rin-Tin-Tin, Leevi and the Leavings)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpiski/
- tavutus: pis‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piski | piskit |
| genetiivi | piskin | piskien (piskein) |
| partitiivi | piskiä | piskejä |
| akkusatiivi | piski; piskin |
piskit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piskissä | piskeissä |
| elatiivi | piskistä | piskeistä |
| illatiivi | piskiin | piskeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piskillä | piskeillä |
| ablatiivi | piskiltä | piskeiltä |
| allatiivi | piskille | piskeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piskinä | piskeinä |
| translatiivi | piskiksi | piskeiksi |
| abessiivi | piskittä | piskeittä |
| instruktiivi | – | piskein |
| komitatiivi | – | piskeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piski- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
todennäköisesti pieni-sanan variantti, vrt. viron pisku. Toisen teorian mukaan sana on samaa juurta kuin mm. ruotsin spetshund ja saksan Spitzhund.[1]
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- piski Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, 2004 per Kysy kirjastonhoitajalta 5.10.2012. Viitattu 27.8.2022.