koira
Wikisanakirja
Koira (kuvassa beagle).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
koira (10)
- Canidae-heimon suden sukuinen kotieläimeksi kesytetty eläin (Canis familiaris). Pidetään lähinnä lemmikkieläimenä tai harrastuksen vuoksi esimerkiksi metsästys- tai näyttelykoirana, mutta myös hyötykäytössä esimerkiksi poliisin tai tullin huumekoirana taikka näkövammaisen opaskoirana.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | koira | koirat |
| genetiivi | koiran | koirien (koirain) |
| partitiivi | koiraa | koiria |
| akkusatiivi | koira; koiran | koirat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koirassa | koirissa |
| elatiivi | koirasta | koirista |
| illatiivi | koiraan | koiriin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koiralla | koirilla |
| ablatiivi | koiralta | koirilta |
| allatiivi | koiralle | koirille |
| Muut | ||
| essiivi | koirana | koirina |
| translatiivi | koiraksi | koiriksi |
| abessiivi | koiratta | koiritta |
| instruktiivi | – | koirin |
| komitatiivi | – | koirine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
kantauralin *koj(e)ra
Liittyvät sanat
- Synonyymit
- (lastenkieltä) hauva
- (humoristinen) piski
- (halventava) rakki
- (vanhahtava, runollinen; leikkimielisen halventava) hurtta
- (vanhentunut) peni
[muokkaa] Käännökset
|
|
[muokkaa] Idiomit
- Sanonnat
- (jollakulla on) ~nelämä (jollakin on) huono onni tai huono elämä
- (olla) ~nilma (olla) huono sää, sataa ja tuulla
- ~nvirka tehtävä, jossa joutuu alisteiseen asemaan
- Sananlaskut
- Se ~ älähtää, johon kalikka kalahtaa. Viittaa uskomukseen, jonka mukaan äänekkäimmin syytöksistä valittava ihminen on syyllinen. Sanonta voidaan tulkita myös siten, että se henkilö valittaa, jota jokin asia häiritsee; muut ovat hiljaa.
- ~ on ihmisen paras ystävä. Kuvastaa hyvin kasvatetun koiran uskollisuutta isäntäänsä kohtaan.
- Vanha ~ ei opi uusia temppuja. Iäkkäänä (ihmisenkin) on vaikeampaa oppia uusia asioita kuin nuorena.
[muokkaa] Karjala
[muokkaa] Substantiivi
koira