piru

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Piru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Interjektio[muokkaa]

piru

  1. kiro- ja voimasana

Substantiivi[muokkaa]

piru (1)

  1. Saatana, paholainen
    pirun riivaama
  2. demoni, paha henkiolento
    Keskiajalla uskottiin piruihin ja haltijoihin.
    nähdä piruja
    maalata piruja seinille
  3. (kuvaannollisesti) jotain pahaa aikaansaava yllyke tai ominaisuus
    kateuden piru
  4. (kuvaannollisesti) paha, pirullinen ihminen
    se ämmä on täysi piru
  5. perkelettä ja saatanaa lievempänä samaa tarkoittavana kirosanana
    pirun hieno auto
    Piruako se sinulle kuuluu!
    piru vieköön

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: pi‧ru

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piru pirut
genetiivi pirun pirujen
partitiivi pirua piruja
akkusatiivi piru;
pirun
pirut
sisäpaikallissijat
inessiivi pirussa piruissa
elatiivi pirusta piruista
illatiivi piruun piruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirulla piruilla
ablatiivi pirulta piruilta
allatiivi pirulle piruille
muut sijamuodot
essiivi piruna piruina
translatiivi piruksi piruiksi
abessiivi pirutta piruitta
instruktiivi piruin
komitatiivi piruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

pirunnyrkki, pirunpelto, pirunpihka, pirunpolska, piruntatti, piruntorjuntabunkkeri, piruparka, pääpiru, takapiru

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piru Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piru

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta pir
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta pir
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta pir