demoni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
demoni (6)
- henkiolento, joka kristinuskon dualismissa luetaan pahaksi; riivaaja, paha henki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdemoni/
- tavutus: de‧mo‧ni
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | demoni | demonit |
genetiivi | demonin | demonien demoneiden demoneitten |
partitiivi | demonia | demoneita demoneja |
akkusatiivi | demoni; demonin |
demonit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | demonissa | demoneissa |
elatiivi | demonista | demoneista |
illatiivi | demoniin | demoneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | demonilla | demoneilla |
ablatiivi | demonilta | demoneilta |
allatiivi | demonille | demoneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | demonina | demoneina |
translatiivi | demoniksi | demoneiksi |
abessiivi | demonitta | demoneitta |
instruktiivi | – | demonein |
komitatiivi | – | demoneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | demoni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: demoninen
- verbit: demonisoida
Aiheesta muualla[muokkaa]
- demoni Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
demoni
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta demo