pippuri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Pippuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pippuri (6)

  1. (kasvitiede) tärkeä pippureihin kuuluva maustekasvi Piper nigrum, jonka hedelmä on luumarja. Tästä saadaan mustapippuri, valkopippuri ja viherpippuri.
  2. (keittiö) pippurin hedelmä, jota käytetään maustamiseen sellaisenaan tai jauhettuna
  3. eräistä muista pippurin sukuisista kasveista sekä eräiden muiden kasvien marjoista, jotka muistuttavat pippuria mausteena
    Maustepippuri (Pimenta dioica) on erään jamaikalaisen myrttipensaisiin kuuluvan puun puolikypsä, kuivattu hedelmä ja samaan heimoon kuuluu niin Etelä-Euroopassa kasvava myrtti.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pippuri pippurit
genetiivi pippurin pippurien
pippureiden
pippureitten
(pippurein)
partitiivi pippuria pippureita
pippureja
akkusatiivi pippuri; pippurin pippurit
Sisäpaikallissijat
inessiivi pippurissa pippureissa
elatiivi pippurista pippureista
illatiivi pippuriin pippureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi pippurilla pippureilla
ablatiivi pippurilta pippureilta
allatiivi pippurille pippureille
Muut
essiivi pippurina pippureina
translatiivi pippuriksi pippureiksi
abessiivi pippuritta pippureitta
instruktiivi pippurein
komitatiivi pippureine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

ruotsista, alunperin muinaisintian sanasta pippalī. Kirjakielessä mainitaan ensi kertaa vuonna 1544 Mikael Agricolan rukouskirjan kalenterissa:[1]

Telle kwlla [Lokakuu] kelpa keijtetty fleski szoͤde / nin moͤs canat ia Linnut. Joo winan wtista / sille se percka rumin / Nijn moͤs wohen ia lammasten reska / Jomas olcohon pipurita ia neglike.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

espanjanpippuri, maustepippuri, mustapippuri, punapippuri, turkinpippuri, valkopippuri, viherpippuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa. Nyt meni pipariksi. Tiede-lehti 12/2008 (verkkoversio (viitattu 14.12.2013).
  2. Mikael Agricola. Rucouskiria. Tukholma 1544.(Digitoitu versio): aukeama B v (dig. s. 28)