peni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peni (5)
- (vanhahtava) koira
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpeni/
- tavutus: pe‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peni | penit |
| genetiivi | penin | penien (penein) |
| partitiivi | peniä | penejä |
| akkusatiivi | peni; penin |
penit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penissä | peneissä |
| elatiivi | penistä | peneistä |
| illatiivi | peniin | peneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penillä | peneillä |
| ablatiivi | peniltä | peneiltä |
| allatiivi | penille | peneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peninä | peneinä |
| translatiivi | peniksi | peneiksi |
| abessiivi | penittä | peneittä |
| instruktiivi | – | penein |
| komitatiivi | – | peneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | peni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- peni Kielitoimiston sanakirjassa
- peni Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Italia[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
peni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä penare
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peni
- (murt.) koira