penikka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

penikka (14-A)[1]

  1. koiranpentu
  2. rinnakkaisnimitys useiden nisäkkäiden pennuille ja poikasille

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi penikka penikat
genetiivi penikan penikoiden
penikoitten
penikkojen
(penikkain)
partitiivi penikkaa penikoita
penikkoja
akkusatiivi penikka; penikan penikat
Sisäpaikallissijat
inessiivi penikassa penikoissa
elatiivi penikasta penikoista
illatiivi penikkaan penikkoihin
penikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi penikalla penikoilla
ablatiivi penikalta penikoilta
allatiivi penikalle penikoille
Muut
essiivi penikkana penikkoina
penikoina
translatiivi penikaksi penikoiksi
abessiivi penikatta penikoitta
instruktiivi penikoin
komitatiivi penikkoine-
penikoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A