pakottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pakottaminen (38)
- (oikeustiede) vapauteen kohdistuva rikos, jossa ilman laillista oikeutta pakotetaan joku väkivallalla tai uhkauksella tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin
- (metallurgia) ohuen metaalilevyn saattaminen vasartamalla ja pakotinta käyttäen haluttuun muotoon, erit. taidetaonnassa tedä metalliin lommo, kohokuvio tai muu pintakuvio
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pakottaminen | pakottamiset |
| genetiivi | pakottamisen | pakottamisten pakottamisien |
| partitiivi | pakottamista | pakottamisia |
| akkusatiivi | pakottaminen; pakottamisen |
pakottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pakottamisessa | pakottamisissa |
| elatiivi | pakottamisesta | pakottamisista |
| illatiivi | pakottamiseen | pakottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pakottamisella | pakottamisilla |
| ablatiivi | pakottamiselta | pakottamisilta |
| allatiivi | pakottamiselle | pakottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pakottamisena (pakottamisna) |
pakottamisina |
| translatiivi | pakottamiseksi | pakottamisiksi |
| abessiivi | pakottamisetta | pakottamisitta |
| instruktiivi | – | pakottamisin |
| komitatiivi | – | pakottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pakottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pakottamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- pakottaa-verbistä muodostettu teonnimi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pakottaminen Tieteen termipankissa
Verbi[muokkaa]
pakottaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä pakottaa