uhkaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhkaus (39)

  1. lausuma jossa uhkaillaan, joka muodostaa uhkan
    Sanna Marinin uhkaus yhden puolueen vähemmistöhallituksesta oli raikas tuulahdus 1930-luvulta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhkɑus/ tai /ˈuhkɑu̯s/
  • tavutus: uh‧ka‧us / uh‧kaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhkaus uhkaukset
genetiivi uhkauksen uhkausten
uhkauksien
partitiivi uhkausta uhkauksia
akkusatiivi uhkaus;
uhkauksen
uhkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkauksessa uhkauksissa
elatiivi uhkauksesta uhkauksista
illatiivi uhkaukseen uhkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkauksella uhkauksilla
ablatiivi uhkaukselta uhkauksilta
allatiivi uhkaukselle uhkauksille
muut sijamuodot
essiivi uhkauksena uhkauksina
translatiivi uhkaukseksi uhkauksiksi
abessiivi uhkauksetta uhkauksitta
instruktiivi uhkauksin
komitatiivi uhkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhkaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uhkaus-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

uhkauskirje

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhkaus Kielitoimiston sanakirjassa