sietää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sietää (53-F) (taivutus[luo])

  1. pystyä tulemaan toimeen jnk yl. kielteisen kanssa
    En voi sietää häntä.
    Mahani ei siedä tuota lääkettä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsie̯t̪æːˣ/
  • tavutus: sie‧tää

Etymologia[muokkaa]

  • germaaninen, vrt. germ. *stē- > muinaisruotsin stā ’seisoa’, myös ’sietää’; vrt. engl. stand kielteisenä myös ’sietää’[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (pystyä tulemaan toimeen jnk kanssa) kestää
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Koivulehto, Jorma. Etymologisesti hämäriä -(is)tA-johdosverbejä, lainoja ja omapohjaisia. 2009 (PDF-Tiedosto. Viitattu 27.2.2015.)