päällikkö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

päällikkö (4-A)[1]

  1. työpaikalla yksikön johtaja
  2. heimon tai muun yhteisön johtaja
  3. (sot.) komppanian tai esikunnan johtaja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi päällikkö päälliköt
genetiivi päällikön päälliköiden
päälliköitten
päällikköjen
(päällikköin)
partitiivi päällikköä päällikköjä
päälliköitä
akkusatiivi päällikkö; päällikön päälliköt
Sisäpaikallissijat
inessiivi päällikössä päälliköissä
elatiivi päälliköstä päälliköistä
illatiivi päällikköön päällikköihin
päälliköihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi päälliköllä päälliköillä
ablatiivi päälliköltä päälliköiltä
allatiivi päällikölle päälliköille
Muut
essiivi päällikkönä päällikköinä
translatiivi päälliköksi päälliköiksi
abessiivi päälliköttä päälliköittä
instruktiivi päälliköin
komitatiivi päällikköine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

alipäällikkö, aluepäällikkö, asemapäällikkö, esikuntapäällikkö, heimopäällikkö, henkilöstöpäällikkö, huoltopäällikkö, intiaanipäällikkö, jaostopäällikkö, johtaja, kansliapäällikkö, kasakkapäällikkö, käyttöpäällikkö, komppanianpäällikkö, konttoripäällikkö, koulutuspäällikkö, mainospäällikkö, markkinointipäällikkö, myyntipäällikkö, näyttämöpäällikkö, osastopäällikkö, päällikkövirasto, palokunnanpäällikkö, palopäällikkö, piiripäällikkö, projektipäällikkö, rosvopäällikkö, satamapäällikkö, sotapäällikkö, suunnittelupäällikkö, tallipäällikkö, talonpoikaispäällikkö, talouspäällikkö, toimistopäällikkö, toimituspäällikkö, tuotantopäällikkö, työpäällikkö, työsuojelupäällikkö, uutispäällikkö, varastopäällikkö, vartiopäällikkö, viikinkipäällikkö, ylipäällikkö, ylipäällikkyys

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A