mestari

Suomi

Substantiivi

mestari

1. ammattitaitoinen henkilö, joka osaa erinomaisesti ammattialaansa liittyvät asiat ja toimii usein työyhteisön johtotehtävissä
2. (hist.) käsityöläisammattien korkein taitoaste ja sen saavuttanut henkilö

   Keskiajalla mestarilla oli oikeus avata työpaja ja hänen tuli vastata oppipoikien kouluttamisesta.

3. lyhennetty nimitys rakennusmestarista
4. (urheilu) mestaruuden saavuttanut henkilö yksilö- tai joukkuelajissa

   Kamppailulajin mestaria nimitetään japanissa senseiksi.

5. (taidehistoria) tyylillisesti tunnistetuista mutta nimeltä tuntemattomista tekijöistä käytetty, yleensä yksilöivällä maininnalla täydennetty nimitys

Käännökset

1. rakennusmestari

Kts. rakennusmestari

2. oppimestari

3. ammatin johtava osaaja

englanti: maestro ido: maestro esperanto: majstro

puola: mistrz m. ranska: maître ruotsi: mästare

4. mestaruuden hallitsija

5. taideteoksen luoja

Liittyvät sanat

• oppipoika, kisälli, sensei, ammattilainen, pormestari
• mestarillinen, mestarillisesti, mestarillisuus, mestarius

yhdyssanat

ajomestari, baarimestari, balettimestari, eteisvahtimestari, hovimestari, huvimestari, juustomestari, kapellimestari, keittiömestari, konemestari, konserttimestari, koulumestari, koulumestarimainen, kunnallispormestari, lasimestari, leipurimestari, lihamestari, lääkintävahtimestari, maailmanmestari, mestariampuja, mestariehdokas, mestarijoukkue, mestarikertoja, mestarikokki, mestariluokka, mestariluomus, mestarinkirja, mestarintitteli, mestarinäyte, mestarismies, mestarisuoritus, mestarisävellys, mestariteos, mestariurheilija, näyttämömestari, oikeuspormestari, oopperakapellimestari, oppimestari, palomestari, piirinmestari, poliisimestari, postimestari, rakennusmestari, ratamestari, ratsumestari, seremoniamestari, seurakuntamestari, sotilasmestari, suomenmestari, suurmestari, säveltäjämestari, tallimestari, tiemestari, vahtimestari, valaistusmestari, virastomestari, ylikapellimestari, ylivahtimestari