mestaruus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mestaruus (40)[1]

  1. kilpailun tai kilpailusarjan voittaminen
    Hamilton voitti F1-mestaruuden tänä vuonna.
  2. ammattialan mestarina toimiminen
    Tuleva mestaruus on kisällin uran suurin innoitin.
    Huippuosaamista edellyttävä mestaruus on vaatimuksena joidenkin töiden tekemiselle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mestaruus mestaruudet
genetiivi mestaruuden mestaruuksien
partitiivi mestaruutta mestaruuksia
akkusatiivi mestaruus; mestaruuden mestaruudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi mestaruudessa mestaruuksissa
elatiivi mestaruudesta mestaruuksista
illatiivi mestaruuteen mestaruuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mestaruudella mestaruuksilla
ablatiivi mestaruudelta mestaruuksilta
allatiivi mestaruudelle mestaruuksille
Muut
essiivi mestaruutena mestaruuksina
translatiivi mestaruudeksi mestaruuksiksi
abessiivi mestaruudetta mestaruuksitta
instruktiivi mestaruuksin
komitatiivi mestaruuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

mestari + mestarina oleminen + us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40