oppipoika
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oppipoika
- käsityöläisammattien alin taso, josta saattoi yletä kisälliksi ja edelleen mestariksi
- yleisesti jonkun seuraaja; aloittelija
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈopːiˌpoi̯kɑ/
- tavutus: op‧pi‧poi‧ka
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. käsityöläisammattien alin taso, josta saattoi yletä kisälliksi ja edelleen mestariksi
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oppipoika Kielitoimiston sanakirjassa