menetys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

menetys (39)

  1. menettäminen
    työpaikan menetys
  2. jokin, joka on menetetty
    Hänen eronsa oli yritykselle raskas menetys.
  3. kuolema
    läheisen menetys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmenet̪ys/
  • tavutus: me‧ne‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menetys menetykset
genetiivi menetyksen menetysten
menetyksien
partitiivi menetystä menetyksiä
akkusatiivi menetys;
menetyksen
menetykset
sisäpaikallissijat
inessiivi menetyksessä menetyksissä
elatiivi menetyksestä menetyksistä
illatiivi menetykseen menetyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menetyksellä menetyksillä
ablatiivi menetykseltä menetyksiltä
allatiivi menetykselle menetyksille
muut sijamuodot
essiivi menetyksenä menetyksinä
translatiivi menetykseksi menetyksiksi
abessiivi menetyksettä menetyksittä
instruktiivi menetyksin
komitatiivi menetyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menetykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
menetys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä menettää (menet- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aluemenetys, ansionmenetys, muistinmenetys, painonmenetys, pallonmenetys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • menetys Kielitoimiston sanakirjassa