maiskaus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
maiskaus (39)
- ääni, joka syntyy, kun huulet painetaan yhteen tai kieli asetetaan pehmeää kitalakea vasten, ja vapautetaan äkillisesti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑi̯skɑus/ tai /ˈmɑi̯skɑu̯s/
- tavutus: mais‧ka‧us / mais‧kaus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maiskaus | maiskaukset |
| genetiivi | maiskauksen | maiskausten maiskauksien |
| partitiivi | maiskausta | maiskauksia |
| akkusatiivi | maiskaus; maiskauksen |
maiskaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maiskauksessa | maiskauksissa |
| elatiivi | maiskauksesta | maiskauksista |
| illatiivi | maiskaukseen | maiskauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maiskauksella | maiskauksilla |
| ablatiivi | maiskaukselta | maiskauksilta |
| allatiivi | maiskaukselle | maiskauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maiskauksena | maiskauksina |
| translatiivi | maiskaukseksi | maiskauksiksi |
| abessiivi | maiskauksetta | maiskauksitta |
| instruktiivi | – | maiskauksin |
| komitatiivi | – | maiskauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maiskaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maiskaus- | |
Käännökset[muokkaa]
1. suulla tehtävä ääni
|