mahtava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mahtava (10) (komparatiivi mahtavampi, superlatiivi mahtavin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jolla on mahtia eli kykyä vaikuttaa johonkin
    Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä. –1. Moos. 10:8
  2. upea, poikkeuksellisen suuri, kunnioitusta herättävä
  3. (matematiikka) mahtavuuden määrä: se, kuinka paljon alkioita joukolla on
    Erityyppiset joukot ovat usein keskenään yhtä mahtavia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑht̪ɑʋɑ/
  • tavutus: mah‧ta‧va

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mahtava Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

mahtava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mahtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahtava mahtavat
genetiivi mahtavan mahtavien
(mahtavain)
partitiivi mahtavaa mahtavia
akkusatiivi mahtava; mahtavan mahtavat
sisäpaikallissijat
inessiivi mahtavassa mahtavissa
elatiivi mahtavasta mahtavista
illatiivi mahtavaan mahtaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahtavalla mahtavilla
ablatiivi mahtavalta mahtavilta
allatiivi mahtavalle mahtaville
muut sijamuodot
essiivi mahtavana mahtavina
translatiivi mahtavaksi mahtaviksi
abessiivi mahtavatta mahtavitta
instruktiivi mahtavin
komitatiivi mahtavine

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]