mahtava

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mahtava (10) (komparatiivi mahtavampi, superlatiivi mahtavin) (taivutus)

  1. sellainen, jolla on mahtia eli kykyä vaikuttaa johonkin
    Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä. –1. Moos. 10:8
  2. upea, poikkeuksellisen suuri, kunnioitusta herättävä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mahtava (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mahtaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mahtava mahtavat
genetiivi mahtavan mahtavien
(mahtavain)
partitiivi mahtavaa mahtavia
akkusatiivi mahtava; mahtavan mahtavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi mahtavassa mahtavissa
elatiivi mahtavasta mahtavista
illatiivi mahtavaan mahtaviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mahtavalla mahtavilla
ablatiivi mahtavalta mahtavilta
allatiivi mahtavalle mahtaville
Muut
essiivi mahtavana mahtavina
translatiivi mahtavaksi mahtaviksi
abessiivi (mahtavatta) (mahtavitta)
instruktiivi mahtavin
komitatiivi mahtavine

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mahtava (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mahtaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mahtava mahtavat
genetiivi mahtavan mahtavien
(mahtavain)
partitiivi mahtavaa mahtavia
akkusatiivi mahtava; mahtavan mahtavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi mahtavassa mahtavissa
elatiivi mahtavasta mahtavista
illatiivi mahtavaan mahtaviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mahtavalla mahtavilla
ablatiivi mahtavalta mahtavilta
allatiivi mahtavalle mahtaville
Muut
essiivi mahtavana mahtavina
translatiivi mahtavaksi mahtaviksi
abessiivi (mahtavatta) (mahtavitta)
instruktiivi mahtavin
komitatiivi mahtavine