loukas

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loukas (41-A)

  1. (murteellinen) metsäaukiolle sijoitettu varsinkin jäniksenpyyntiä varten käytetty pyydys[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loukas loukkaat
genetiivi loukkaan loukkaiden
loukkaitten
partitiivi loukasta loukkaita
akkusatiivi loukas;
loukkaan
loukkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi loukkaassa loukkaissa
elatiivi loukkaasta loukkaista
illatiivi loukkaaseen loukkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loukkaalla loukkailla
ablatiivi loukkaalta loukkailta
allatiivi loukkaalle loukkaille
muut sijamuodot
essiivi loukkaana loukkaina
translatiivi loukkaaksi loukkaiksi
abessiivi loukkaatta loukkaitta
instruktiivi loukkain
komitatiivi loukkaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loukkaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
loukas-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loukas (41-A)

  1. (?) nurkka[2]
    Tänne erämaahan mulle rakettu oli soma onnen loukas, josta en tiennyt ennenkuin ijäksi olin sen ohitse mennyt, sillä tähän en enään mahdollinen pysäymään ole. (Aleksis Kivi: Kullervo)

Etymologia[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Veijo Kaitanen & Esa Laukkanen & Kari Uotila: Muinainen Kalanti ja sen naapurit: talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle, s. 116. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746289-1.
  2. 2,0 2,1 2,2 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana loukko.