loukku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loukku (1-A)

Wikipedia
Katso artikkeli Loukku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. tekstiilikuitujen loukuttamiseen käytetty laite
  2. riistan tai petojen pyyntiin tarkoitettu pyydys, joka muodostuu liikkuvista kansipuista (yksi tai useampia) ja vastaavista kiinteistä kynnyspuista, joiden väliin eläin litistyy loukun lauetessa
  3. (kuvaannollisesti) epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka, yleensä sellainen josta ei pääse pois
    En kyllä mene tuonne tunneliin; se on yks’ loukku.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlou̯kːu/
  • tavutus: louk‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loukku loukut
genetiivi loukun loukkujen
partitiivi loukkua loukkuja
akkusatiivi loukku;
loukun
loukut
sisäpaikallissijat
inessiivi loukussa loukuissa
elatiivi loukusta loukuista
illatiivi loukkuun loukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loukulla loukuilla
ablatiivi loukulta loukuilta
allatiivi loukulle loukuille
muut sijamuodot
essiivi loukkuna loukkuina
translatiivi loukuksi loukuiksi
abessiivi loukutta loukuitta
instruktiivi loukuin
komitatiivi loukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo louku-
vahva vartalo loukku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiirenloukku, kannustinloukku, kuolemanloukku, köyhyysloukku, pellavaloukku, puuvillaloukku, rotanloukku, surmanloukku, tuloloukku, turmanloukku, velkaloukku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • loukku Kielitoimiston sanakirjassa