jänis

Suomi

Katso myös: Jänis

Substantiivi

jänis (39)

1. kasveja syövä jäniseläinten lahkon nisäkäs (Lepus), jolla on pitkät korvat ja voimakkaat takajalat; Suomessa tavataan kaksi lajia: metsäjänis ja rusakko
2. urheilukilpailuissa kirittäjä, joka juoksee mahdollisimman suurella vauhdilla osan matkasta
3. (kuvaannollisesti) salamatkustaja
4. (kuvaannollisesti) ~housu, pelkuri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	jänis	jänikset
genetiivi	jäniksen	jänisten jäniksien
partitiivi	jänistä	jäniksiä
akkusatiivi	jänis; jäniksen	jänikset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	jäniksessä	jäniksissä
elatiivi	jäniksestä	jäniksistä
illatiivi	jänikseen	jäniksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	jäniksellä	jäniksillä
ablatiivi	jänikseltä	jäniksiltä
allatiivi	jänikselle	jäniksille
Muut
essiivi	jäniksenä	jäniksinä
translatiivi	jänikseksi	jäniksiksi
abessiivi	jäniksettä	jäniksittä
instruktiivi	–	jäniksin
komitatiivi	–	jäniksine- + omistusliite

Käännökset

1. eläin

Kts. metsäjänis

2. salamatkustaja

Kts. salamatkustaja

3. pelkuri

englanti: coward

viro: argpüks

Liittyvät sanat

• jänistää, jänöjussi, kani