laukka

Suomi

Substantiivi

laukka (9-A) (monikko laukat)

1. joidenkin maanisäkkäiden, erityisesti hevoseläinten, tapa juosta

   Laukka on kolmitahtista ja siihen kuuluu liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.

   Laukka voi olla myös nelitahtista, jolloin puhutaan nelistä.

2. (kasvitiede) varsinkin luonnonvaraisena kasvavista Allium-suvun sipuleista, joista osaa suositaan maustekasveina, käytettävä nimitys
3. (slangia) suolavesi, jota käytettiin tuoremakkaroiden säilytykseen

Ääntäminen

• IPA: [ˈlɑukːɑ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	laukka	laukat
genetiivi	laukan	laukkojen (laukkain)
partitiivi	laukkaa	laukkoja
akkusatiivi	laukka; laukan	laukat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	laukassa	laukoissa
elatiivi	laukasta	laukoista
illatiivi	laukkaan	laukkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	laukalla	laukoilla
ablatiivi	laukalta	laukoilta
allatiivi	laukalle	laukoille
Muut
essiivi	laukkana	laukkoina
translatiivi	laukaksi	laukoiksi
abessiivi	laukatta	laukoitta
instruktiivi	–	laukoin
komitatiivi	–	laukkoine- + omistusliite

Käännökset

1. ratsastus

englanti: gallop, canter espanja: galope ranska: galop m.

unkari: vágta venäjä: галоп

2. kasvitiede

saksa: Lauch m.

ruotsi: lök

Liittyvät sanat

• [1] kiitolaukka, laukata, laukkakilpailu, neli, nelistys, ravi
• [2] hietalaukka, karhunlaukka, kynsilaukka, ruoholaukka, ruokalaukka, nurmilaukka