kiitolaukka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːt̪oˌlɑu̯kːɑ/
- tavutus: kii‧to‧lauk‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiitolaukka | kiitolaukat |
genetiivi | kiitolaukan | kiitolaukkojen (kiitolaukkain) |
partitiivi | kiitolaukkaa | kiitolaukkoja |
akkusatiivi | kiitolaukka; kiitolaukan |
kiitolaukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiitolaukassa | kiitolaukoissa |
elatiivi | kiitolaukasta | kiitolaukoista |
illatiivi | kiitolaukkaan | kiitolaukkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiitolaukalla | kiitolaukoilla |
ablatiivi | kiitolaukalta | kiitolaukoilta |
allatiivi | kiitolaukalle | kiitolaukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiitolaukkana | kiitolaukkoina |
translatiivi | kiitolaukaksi | kiitolaukoiksi |
abessiivi | kiitolaukatta | kiitolaukoitta |
instruktiivi | – | kiitolaukoin |
komitatiivi | – | kiitolaukkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kiitolauka- | |
vahva vartalo | kiitolaukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista kiito ja laukka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiitolaukka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A