kiitolaukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Kiitolaukka

Substantiivi[muokkaa]

kiitolaukka (9-A)[1]

  1. neli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːt̪oˌlɑu̯kːɑ/
  • tavutus: kii‧to‧lauk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiitolaukka kiitolaukat
genetiivi kiitolaukan kiitolaukkojen
(kiitolaukkain)
partitiivi kiitolaukkaa kiitolaukkoja
akkusatiivi kiitolaukka;
kiitolaukan
kiitolaukat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiitolaukassa kiitolaukoissa
elatiivi kiitolaukasta kiitolaukoista
illatiivi kiitolaukkaan kiitolaukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiitolaukalla kiitolaukoilla
ablatiivi kiitolaukalta kiitolaukoilta
allatiivi kiitolaukalle kiitolaukoille
muut sijamuodot
essiivi kiitolaukkana kiitolaukkoina
translatiivi kiitolaukaksi kiitolaukoiksi
abessiivi kiitolaukatta kiitolaukoitta
instruktiivi kiitolaukoin
komitatiivi kiitolaukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiitolauka-
vahva vartalo kiitolaukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kiito ja laukka

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A