lapa

Suomi

Substantiivi

lapa (9-E) (monikko lavat)

1. airossa, mailassa tai muussa välineessä leveä, litteä kohta
2. eräs kitaran osa (kts. Liite:Kitara)
3. (keittiö) kylkipala lihaa

   Possun lapa oli tänään tarjouksessa.

4. (anatomia) käsiterä

   Aina uutteralla Jussilla on lapa pystyssä, eivätkö muut tiedä vastaista?

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	lapa	lavat
genetiivi	lavan	lapojen (lapain)
partitiivi	lapaa	lapoja
akkusatiivi	lapa; lavan	lavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	lavassa	lavoissa
elatiivi	lavasta	lavoista
illatiivi	lapaan	lapoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	lavalla	lavoilla
ablatiivi	lavalta	lavoilta
allatiivi	lavalle	lavoille
Muut
essiivi	lapana	lapoina
translatiivi	lavaksi	lavoiksi
abessiivi	lavatta	lavoitta
instruktiivi	–	lavoin
komitatiivi	–	lapoine- + omistusliite

Käännökset

1. mailan tms. osa

englanti: blade unkari: toll (airon lapa)

venäjä: (airon, potkurin) лопасть f.

3. keittiö

espanja: paletilla ranska: épaule f.

4. käsiterä

Kts. käsiterä

Liittyvät sanat

• lapaluu
• aironlapa, kaksilapainen, lapakääntö, lapakko, lapaluu, lapamato, lapanen, lavantauti, lehtilapa, peräsinlapa, rukinlapa

Dehu

Verbi

lapa

1. istua

Espanja

Substantiivi

lapa f. (monikko lapas)

1. kotilo
2. takiainen
3. (Ven., Col.) paca

Latvia

Substantiivi

lapa f.

1. lehti, sivu
2. arkki, paperiarkki

Tokelau

Substantiivi

lapa

1. salama

Tuvalu

Substantiivi

lapa

1. salama

Ruotsi

Verbi

lap|a (1) (-ar, -ade, -at)

1. ottaa aurinkoa, paistattaa päivää