kurko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Neljä kurkoa [1]

Substantiivi[muokkaa]

kurko (1)[1]

  1. (puhekieltä) (korttipakan) kuningas
  2. (murteellinen) piru

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkurko/
  • tavutus: kur‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurko kurkot
genetiivi kurkon kurkojen
partitiivi kurkoa kurkoja
akkusatiivi kurko;
kurkon 		kurkot
sisäpaikallissijat
inessiivi kurkossa kurkoissa
elatiivi kurkosta kurkoista
illatiivi kurkoon kurkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurkolla kurkoilla
ablatiivi kurkolta kurkoilta
allatiivi kurkolle kurkoille
muut sijamuodot
essiivi kurkona kurkoina
translatiivi kurkoksi kurkoiksi
abessiivi kurkotta kurkoitta
instruktiivi – kurkoin
komitatiivi – kurkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

orkku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kurko Kielitoimiston sanakirjassa

Suomen romani[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kurko

  1. pyhä
    kurko liin – pyhä kirja

Substantiivi[muokkaa]

kurko

  1. pyhä
    juulako kurke – joulun pyhät
  2. viikko

Etymologia[muokkaa]

kreikka: Κυριακή (Kyriakí)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kurko&oldid=4508928”