koura

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koura (10)[1]

  1. pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä
  2. jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä
    Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi koura kourat
genetiivi kouran kourien
(kourain)
partitiivi kouraa kouria
akkusatiivi koura; kouran kourat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kourassa kourissa
elatiivi kourasta kourista
illatiivi kouraan kouriin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kouralla kourilla
ablatiivi kouralta kourilta
allatiivi kouralle kourille
Muut
essiivi kourana kourina
translatiivi kouraksi kouriksi
abessiivi kouratta kouritta
instruktiivi kourin
komitatiivi kourine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ankkurinkoura, kourakuokka, kourakuormain, kouransilmä, kourantäysi, kuolleenkoura, känsäkoura, mämmikoura, rautakoura

Aiheesta muualla[muokkaa]

Maori[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koura

  1. kulta

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10