koura

Suomi

Substantiivi

koura

1. pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä
2. jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä

   Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.

Käännökset

azeri: ovuc englanti: fist ruotsi: nävle

turkki: avuç

Liittyvät sanat

• hyppynen
• koura ojossa

ankkurinkoura, känsäkoura, känsäkourainen, kouraantuntuva, kouraantuntuvasti, -kourainen, kouraista, kouraisu, kourakuormain, kourallinen, kouransilmä, kourasuoninen, kouria, kouriminen, kovakourainen, kovakouraisesti, kovakouraisuus, kuolleenkoura, mämmikoura, rautakoura

Maori

Substantiivi

koura

1. kulta