kulta
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kulta (10)
- Metallinen alkuaine, vaalean keltainen taipuisa metalli, jonka kemiallinen merkki on Au. Kuuluu jalometalleihin.
- Hän löysi kultaa.
- kultametallin kellertävä väri
- Kulta on lempivärini.
- hellittelynimi
- Hei, kulta.
- kultalevy, 5 000 myytyä singleä tai 15 000 myytyä albumia
- Levy myi kultaa kahdessa viikossa.
- ensimmäinen palkinto kilpailussa, kultamitali, kultapokaali
- Hän voitti kultaa.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kulta | kullat |
| genetiivi | kullan | kultien (kultain) |
| partitiivi | kultaa | kultia |
| akkusatiivi | kulta; kullan | kullat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kullassa | kullissa |
| elatiivi | kullasta | kullista |
| illatiivi | kultaan | kultiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kullalla | kullilla |
| ablatiivi | kullalta | kullilta |
| allatiivi | kullalle | kullille |
| Muut | ||
| essiivi | kultana | kultina |
| translatiivi | kullaksi | kulliksi |
| abessiivi | kullatta | kullitta |
| instruktiivi | – | kullin |
| komitatiivi | – | kultine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. metalli
2. väri
3. hellittelynimi
4. kultalevy
|