korkea

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

korkea (15) (komparatiivi korkeampi, superlatiivi korkein) (taivutus)

  1. pitkä pystysuunnassa, laaja alhaalta ylös. Ei käytetä ihmisistä.
    Tämä tuoli on hyvin korkea.
  2. jonkin mitattavalta suureen suuri arvo
    Korkea verenpaine kasvattaa sydäninfarktin riskiä.
  3. äänestä: suuritaajuinen, diskantti
    Tämä diskanttikaiutin on tarkoitettu aivan korkeimmille äänille.
  4. hyvä laatu
    korkea ammattitaito

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷo̞rk̟e̞ɑ̝]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korkea (15)[1]

  1. (maantiede) ylänkö
  2. (ilmatiede) korkeapaine

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi korkea korkeat
genetiivi korkean korkeiden
korkeitten
(korkeain)
partitiivi korkeaa
korkeata
korkeita
akkusatiivi korkea; korkean korkeat
Sisäpaikallissijat
inessiivi korkeassa korkeissa
elatiivi korkeasta korkeista
illatiivi korkeaan korkeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi korkealla korkeilla
ablatiivi korkealta korkeilta
allatiivi korkealle korkeille
Muut
essiivi korkeana korkeina
translatiivi korkeaksi korkeiksi
abessiivi korkeatta korkeitta
instruktiivi korkein
komitatiivi korkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 15