korkeus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korkeus (40)[1]

  1. se, miten korkea jokin on juuresta kärkeensä pystysuunnassa
    Lipputanko on kymmenen metriä korkea.
  2. se, miten korkealla jonkin on tai tapahtuu
    Lentokone lentää kilometrin korkeudessa.
  3. äänenkorkeus; äänen taajuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi korkeus korkeudet
genetiivi korkeuden korkeuksien
partitiivi korkeutta korkeuksia
akkusatiivi korkeus; korkeuden korkeudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi korkeudessa korkeuksissa
elatiivi korkeudesta korkeuksista
illatiivi korkeuteen korkeuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi korkeudella korkeuksilla
ablatiivi korkeudelta korkeuksilta
allatiivi korkeudelle korkeuksille
Muut
essiivi korkeutena korkeuksina
translatiivi korkeudeksi korkeuksiksi
abessiivi korkeudetta korkeuksitta
instruktiivi korkeuksin
komitatiivi korkeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

korkea + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40