kolke
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolke | kolkkeet |
| genetiivi | kolkkeen | kolkkeiden kolkkeitten |
| partitiivi | kolketta | kolkkeita |
| akkusatiivi | kolke; kolkkeen |
kolkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolkkeessa | kolkkeissa |
| elatiivi | kolkkeesta | kolkkeista |
| illatiivi | kolkkeeseen | kolkkeisiin kolkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolkkeella | kolkkeilla |
| ablatiivi | kolkkeelta | kolkkeilta |
| allatiivi | kolkkeelle | kolkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolkkeena | kolkkeina |
| translatiivi | kolkkeeksi | kolkkeiksi |
| abessiivi | kolkkeetta | kolkkeitta |
| instruktiivi | – | kolkkein |
| komitatiivi | – | kolkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolket- | |
Käännökset[muokkaa]
1. koliseva ääni
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Afrikaans[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolke
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta kolk
Hollanti[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kolke
(taivutusmuoto, vanhahtava) subjunktiivin preesensin yksikkömuoto verbistä kolken