kolkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolkutus (39)

  1. kolkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolkut̪us/
  • tavutus: kol‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolkutus kolkutukset
genetiivi kolkutuksen kolkutusten
kolkutuksien
partitiivi kolkutusta kolkutuksia
akkusatiivi kolkutus;
kolkutuksen
kolkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolkutuksessa kolkutuksissa
elatiivi kolkutuksesta kolkutuksista
illatiivi kolkutukseen kolkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolkutuksella kolkutuksilla
ablatiivi kolkutukselta kolkutuksilta
allatiivi kolkutukselle kolkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kolkutuksena kolkutuksina
translatiivi kolkutukseksi kolkutuksiksi
abessiivi kolkutuksetta kolkutuksitta
instruktiivi kolkutuksin
komitatiivi kolkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kolkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kolkuttaa (kolkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]