kohtaus
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
kohtaus (39)
- ihmisille äkkinäisesti tuleva sairauteen tai sairastumiseen liittyvä oire
- Pekka sairastaa epilepsiaa ja oli saanut kaupungilla kohtauksen.
- kohtuuton raivostuminen tai muu sopimaton reaktio johonkin tilanteeseen; raivokohtaus
- Hän järjesti asiasta kamalan kohtauksen.
- näytelmän, elokuvan, romaanin tai novellin osa
- kohtaaminen
- Ihmisten väliset kohtaukset ovat varsin satunnaisia.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kohtaus | kohtaukset |
| genetiivi | kohtauksen | kohtausten kohtauksien |
| partitiivi | kohtausta | kohtauksia |
| akkusatiivi | kohtaus; kohtauksen | kohtaukset |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohtauksessa | kohtauksissa |
| elatiivi | kohtauksesta | kohtauksista |
| illatiivi | kohtaukseen | kohtauksiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohtauksella | kohtauksilla |
| ablatiivi | kohtaukselta | kohtauksilta |
| allatiivi | kohtaukselle | kohtauksille |
| Muut | ||
| essiivi | kohtauksena | kohtauksina |
| translatiivi | kohtaukseksi | kohtauksiksi |
| abessiivi | kohtauksetta | kohtauksitta |
| instruktiivi | – | kohtauksin |
| komitatiivi | – | kohtauksine- + omistusliite |
Etymologia [muokkaa]
verbistä kohdata johtimella -us
Käännökset [muokkaa]
1. sairauden äkillinen oire
2. äkillinen raivostuminen
3. näytelmän, elokuvan, romaanin, tai novellin osa
4. kohtaaminen
|