oire

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oire (48)

Wikipedia
Katso artikkeli Oire Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä ilmentymä t. merkki, indikaatio terveydentilasta, tunnusmerkki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoi̯reˣ/
  • tavutus: oi‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oire oireet
genetiivi oireen oireiden
oireitten
partitiivi oiretta oireita
akkusatiivi oire;
oireen
oireet
sisäpaikallissijat
inessiivi oireessa oireissa
elatiivi oireesta oireista
illatiivi oireeseen oireisiin
oireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oireella oireilla
ablatiivi oireelta oireilta
allatiivi oireelle oireille
muut sijamuodot
essiivi oireena oireina
translatiivi oireeksi oireiksi
abessiivi oireetta oireitta
instruktiivi oirein
komitatiivi oireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oiree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oiret-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

indikaatio, oireilu, oireisto

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

abstinenssioire, ensioire, iho-oire, monioireinen, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oire Kielitoimiston sanakirjassa