novelli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
novelli (6)
- lyhyehkö kaunokirjallinen kertomus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnoʋelːi/
- tavutus: no‧vel‧li
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | novelli | novellit |
genetiivi | novellin | novellien novelleiden novelleitten |
partitiivi | novellia | novelleita novelleja |
akkusatiivi | novelli; novellin |
novellit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | novellissa | novelleissa |
elatiivi | novellista | novelleista |
illatiivi | novelliin | novelleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | novellilla | novelleilla |
ablatiivi | novellilta | novelleilta |
allatiivi | novellille | novelleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | novellina | novelleina |
translatiivi | novelliksi | novelleiksi |
abessiivi | novellitta | novelleitta |
instruktiivi | – | novellein |
komitatiivi | – | novelleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | novelli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
minuuttinovelli, niminovelli, novellikirjallisuus, novellikokoelma, novellitaide, novellivalikoima, sarjakuvanovelli
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.