kilpi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kilpi



Suomi[muokkaa]

kilpiä [2]

Substantiivi[muokkaa]

kilpi (7-E)

  1. joillakin eläimillä selässä oleva kova suojus
  2. taistelussa käytettävä kädessä pidettävä metallinen tai puinen suojus
  3. metallinen laatta, jossa on osoite, kadunnimi tms. tai teknisiä tietoja
  4. lyhennelmä sanasta rekisterikilpi
    olla kilvissä
    Poliisi vei ratsiassa kilvet.
  5. (heraldiikka) vaakunan pohja
    Sinisessä kilvessä kultaisella aaltoviivalla uiva hopeinen joutsen ja sen yläpuolella hopeinen lilja
  6. (geologia) yhtenäisen peruskallion alue
    Suomi sijaitsee prekambrisen Fennoskandian kilven keskellä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkilpi/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kilpi kilvet
genetiivi kilven kilpien
(kilpein)
partitiivi kilpeä kilpiä
akkusatiivi kilpi; kilven kilvet
Sisäpaikallissijat
inessiivi kilvessä kilvissä
elatiivi kilvestä kilvistä
illatiivi kilpeen kilpiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kilvellä kilvillä
ablatiivi kilveltä kilviltä
allatiivi kilvelle kilville
Muut
essiivi kilpenä kilpinä
translatiivi kilveksi kilviksi
abessiivi kilvettä kilvittä
instruktiivi kilvin
komitatiivi kilpine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

arvokilpi, ikkunakilpi, kanasallisuuskilpi, kaulakilpi, kilpijäkälä, kilpikaari, kilpikaarna, kilpikangas, kilpikirva, kilpikonna, kilpikuoriainen, kilpilehti, kilpilevy, kilpimaalari, kilpimuuri, kilpipäästäinen, kilpirauhanen, kilpiruoho, kilpirusto, kilpisammal, kilpitäi, kilpiäyriäinen, käpykilpi, luukilpi, nimikilpi, numerokilpi, osoitekilpi, ovikilpi, rekisterikilpi, sukukilpi, vaakunakilpi

Aiheesta muualla[muokkaa]