kielitaito

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kielitaito (1)

  1. (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kielitaito kielitaidot
genetiivi kielitaidon kielitaitojen
(kielitaitoin)
partitiivi kielitaitoa kielitaitoja
akkusatiivi kielitaito; kielitaidon kielitaidot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kielitaidossa kielitaidoissa
elatiivi kielitaidosta kielitaidoista
illatiivi kielitaitoon kielitaitoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kielitaidolla kielitaidoilla
ablatiivi kielitaidolta kielitaidoilta
allatiivi kielitaidolle kielitaidoille
Muut
essiivi kielitaitona kielitaitoina
translatiivi kielitaidoksi kielitaidoiksi
abessiivi kielitaidotta kielitaidoitta
instruktiivi kielitaidoin
komitatiivi kielitaitoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista kieli ja taito

Käännökset[muokkaa]