kielitaito

Suomi

Substantiivi

kielitaito (1)

1. (luonnollisen) kielen puhumisen, kirjoittamisen ja ymmärtämisen kyky ja osaaminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kielitaito	kielitaidot
genetiivi	kielitaidon	kielitaitojen (kielitaitoin)
partitiivi	kielitaitoa	kielitaitoja
akkusatiivi	kielitaito; kielitaidon	kielitaidot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kielitaidossa	kielitaidoissa
elatiivi	kielitaidosta	kielitaidoista
illatiivi	kielitaitoon	kielitaitoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kielitaidolla	kielitaidoilla
ablatiivi	kielitaidolta	kielitaidoilta
allatiivi	kielitaidolle	kielitaidoille
Muut
essiivi	kielitaitona	kielitaitoina
translatiivi	kielitaidoksi	kielitaidoiksi
abessiivi	kielitaidotta	kielitaidoitta
instruktiivi	–	kielitaidoin
komitatiivi	–	kielitaitoine- + omistusliite

Etymologia

yhdyssana sanoista kieli ja taito

Käännökset

englanti: knowledge of languages, language proficiency ruotsi: språkkunskap, språkkunnighet, språkfärdighet

saksa: Sprachkenntnisse (mon.), Sprachbeherrschung, Sprachfertigkeit, Sprachkunst unkari: nyelvismeret, nyelvtudás