kenkä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kenkä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenkä (10-G)

  1. jalkaa suojaava tavallisesti ulkona käytettävä asuste; jalkine, jossa on kova pohja
    Pistin kengät jalkoihina ja lähdin käymään kaupassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeŋkæ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kenkä kengät
genetiivi kengän kenkien
(kenkäin)
partitiivi kenkää kenkiä
akkusatiivi kenkä; kengän kengät
Sisäpaikallissijat
inessiivi kengässä kengissä
elatiivi kengästä kengistä
illatiivi kenkään kenkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kengällä kengillä
ablatiivi kengältä kengiltä
allatiivi kengälle kengille
Muut
essiivi kenkänä kenkinä
translatiivi kengäksi kengiksi
abessiivi kengättä kengittä
instruktiivi kengin
komitatiivi kenkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • saada kenkää - menettää työpaikkansa
  • ei kenkää - ei kenenkään

Aiheesta muualla[muokkaa]