kenkä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kenkä (10)
- jalkaa suojaava usein nahkainen asuste, jalkine jossa on kova pohja
- Pistin kengät jalkaani ja lähdin kauppaan.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| Sijamuoto | Yksikkö | Monikko |
| nominatiivi | kenkä | kengät |
| genetiivi | kengän | kenkien (kenkäin) |
| partitiivi | kenkää | kenkiä |
| akkusatiivi | kenkä; kengän | kengät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kengässä | kengissä |
| elatiivi | kengästä | kengistä |
| illatiivi | kenkään | kenkiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kengällä | kengillä |
| ablatiivi | kengältä | kengiltä |
| allatiivi | kengälle | kengille |
| Muut | ||
| essiivi | kenkänä | kenkinä |
| translatiivi | kengäksi | kengiksi |
| abessiivi | kengättä | kengittä |
| instruktiivi | – | kengin |
| komitatiivi | – | kenkine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
[muokkaa] Liittyvät sanat
- antura, jalkine, jatsari, kaapelikenkä, kalossi, lapikas, lenkkari, piikkari, puukenkä, ronttonen, saapas, saapikas
[muokkaa] Idiomit
- saada kenkää - menettää työpaikkansa
