kanne
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (oikeustiede) asianosaisen oikeudessa esittämä vaatimus tietynlaisen toiseen asianomaiseen kohdistuvan tuomion saamisesta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnːeˣ/
- tavutus: kan‧ne
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanne | kanteet |
| genetiivi | kanteen | kanteiden kanteitten |
| partitiivi | kannetta | kanteita |
| akkusatiivi | kanne; kanteen |
kanteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanteessa | kanteissa |
| elatiivi | kanteesta | kanteista |
| illatiivi | kanteeseen | kanteisiin kanteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanteella | kanteilla |
| ablatiivi | kanteelta | kanteilta |
| allatiivi | kanteelle | kanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanteena | kanteina |
| translatiivi | kanteeksi | kanteiksi |
| abessiivi | kanteetta | kanteitta |
| instruktiivi | – | kantein |
| komitatiivi | – | kanteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kannet- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
avioerokanne, kanneaika, kannekirja, kannekirjelmä, kanneviskaali, korvauskanne, moitekanne, painokanne, rikoskanne, ryhmäkanne, siviilikanne, velkomiskanne
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kanne (gen kande, part kannet)
- siirto; kantaminen
- merkintä, lisäys esimerkiksi asiakirjaan
Liittyvät sanat[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kanne (gen kandme, part kannet)
- kantonauha, kädensija, pidike, kannike, kannin
- koti kandmed – kassin kädensijat, kahvat