tuomio

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuomio (3)

  1. (oikeustiede) tuomioistuimen antama ratkaisu rikos- tai riita-asiassa
    Tuomio on syytteet ja vaatimukset hylkäävä.
  2. (arkikieltä) tuomioistuimen ratkaisussa annettu rangaistus tai sen määrä
    Tuomio on ehdollinen.
    Tuomioksi tuli yksi vuosi vankeutta.
  3. (arkikieltä) varsinkin kielteiseen lopputulokseen päättyvä arvio
    Hallituksen päätös sai oppositiolta murskaavan tuomion, vaikka tehtävä lainmuutos on talouden kannalta välttämätön.
    Perhe antoi tekemälleni hankintapäätökselle myönteisen tuomion, uusi auto tulee.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tuomio tuomiot
genetiivi tuomion tuomioiden
tuomioitten
(tuomioin)
partitiivi tuomiota tuomioita
akkusatiivi tuomio; tuomion tuomiot
Sisäpaikallissijat
inessiivi tuomiossa tuomioissa
elatiivi tuomiosta tuomioista
illatiivi tuomioon tuomioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tuomiolla tuomioilla
ablatiivi tuomiolta tuomioilta
allatiivi tuomiolle tuomioille
Muut
essiivi tuomiona tuomioina
translatiivi tuomioksi tuomioiksi
abessiivi tuomiotta tuomioitta
instruktiivi tuomioin
komitatiivi tuomioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

avioerotuomio, elinkautistuomio, erikoistuomioistuin, hallintotuomioistuin, hylkäystuomio, kansantuomioistuin, karkotustuomio, konkurssituomio, kunniatuomioistuin, kuolemantuomio, kuritushuonetuomio, markkinatuomioistuin, murhatuomio, murskatuomio, purkutuomio, pyttytuomio, sakkotuomio, salomonintuomio, salomontuomio, sotarikostuomioistuin, sotatuomioistuin, tappotuomio, tuomioistuin, tuomioistuinasia, tuomioistuinlaitos, tuomioistuinmenettely, tuomiokapituli, tuomiokirkko, tuomiokirkkoseurakunta, tuomiolauselma, tuomionpurku, tuomionvoipa, tuomiopiiri, tuomiopäivä, tuomiorovasti, tuomiosunnuntai, tuomiovalta, tuomiovirhe, tuomita, tuomitseminen, työtuomioistuin, vankeustuomio, välitystuomio, välitystuomioistuin