jarru
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jarru (1)
- (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
- jarrupoljin
- Paina jarrua!
- (kuvaannollisesti) este, hidaste
- (armeijaslangia) tornitarinan mukaan armeijassa sotilaiden ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja
- (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjɑrːu/
- tavutus: jar‧ru
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jarru | jarrut |
| genetiivi | jarrun | jarrujen |
| partitiivi | jarrua | jarruja |
| akkusatiivi | jarru; jarrun |
jarrut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jarrussa | jarruissa |
| elatiivi | jarrusta | jarruista |
| illatiivi | jarruun | jarruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jarrulla | jarruilla |
| ablatiivi | jarrulta | jarruilta |
| allatiivi | jarrulle | jarruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jarruna | jarruina |
| translatiivi | jarruksi | jarruiksi |
| abessiivi | jarrutta | jarruitta |
| instruktiivi | – | jarruin |
| komitatiivi | – | jarruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jarru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
Liittyvät sanat[muokkaa]
hätäjarru, jarrusylinteri, kuolleen miehen jarru, lentojarrut, lisäjarruvalo, suujarru
Johdokset[muokkaa]
- verbit: jarruttaa, jarruuntua
- jarrutus
Yhdyssanat[muokkaa]
ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jarru Kielitoimiston sanakirjassa