jarruttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jarruttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- vähentää nopeutta, varsinkin painamalla jarrua
- Alamäessä ajaessa täytyy jarruttaa mutkissa.
- (kuvaannollisesti) hidastaa jotakin kehitystä tai menettelyä
- jarruttaa rakennemuutosta
- jarruttaa oikeuden päätöstä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjɑrːut̪ːɑːˣ/
- tavutus: jar‧rut‧taa
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: jarrutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jarruttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.