ilmiö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmiö (3)

  1. aistein havaittava, usein mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai muu ilmenevä erityisyys, joka toistuu tai on toistettavissa
    Luonnontieteissä tutkitaan luonnon ilmiöitä, kuten esimerkiksi tuulia ja salamoita.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈilmiø]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ilmiö ilmiöt
genetiivi ilmiön ilmiöiden
ilmiöitten
(ilmiöin)
partitiivi ilmiötä ilmiöitä
akkusatiivi ilmiö; ilmiön ilmiöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi ilmiössä ilmiöissä
elatiivi ilmiöstä ilmiöistä
illatiivi ilmiöön ilmiöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ilmiöllä ilmiöillä
ablatiivi ilmiöltä ilmiöiltä
allatiivi ilmiölle ilmiöille
Muut
essiivi ilmiönä ilmiöinä
translatiivi ilmiöksi ilmiöiksi
abessiivi ilmiöttä ilmiöittä
instruktiivi ilmiöin
komitatiivi ilmiöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]