ilmiö
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
ilmiö (3)
- aistein havaittava, usein mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai muu ilmenevä erityisyys, joka toistuu tai on toistettavissa
- Luonnontieteissä tutkitaan luonnon ilmiöitä, kuten esimerkiksi tuulia ja salamoita.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈilmiø]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | ilmiö | ilmiöt |
| genetiivi | ilmiön | ilmiöiden ilmiöitten (ilmiöin) |
| partitiivi | ilmiötä | ilmiöitä |
| akkusatiivi | ilmiö; ilmiön | ilmiöt |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmiössä | ilmiöissä |
| elatiivi | ilmiöstä | ilmiöistä |
| illatiivi | ilmiöön | ilmiöihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmiöllä | ilmiöillä |
| ablatiivi | ilmiöltä | ilmiöiltä |
| allatiivi | ilmiölle | ilmiöille |
| Muut | ||
| essiivi | ilmiönä | ilmiöinä |
| translatiivi | ilmiöksi | ilmiöiksi |
| abessiivi | ilmiöttä | ilmiöittä |
| instruktiivi | – | ilmiöin |
| komitatiivi | – | ilmiöine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. aisteinhavaittava tapahtuma
|
Liittyvät sanat [muokkaa]
Johdokset [muokkaa]
- adjektiivit: ilmiömäinen
