luonto

Suomi

Substantiivi

luonto (1-J)

1. maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
2. (arkikieltä) luonne

   Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.

3. (mytologia) suojelushaltija

Käännökset

1. ympäröivä luonto

englanti: nature espanja: medio ambiente hollanti: natuur f. italia: natura f. kurdi: sirişt

romania: natură f. saksa: Natur f. tšekki: příroda f. valkovenäjä: прырода venäjä: природа, натура

2. luonne

Kts. luonne

Liittyvät sanat

• luonnollinen, luonnoton, luontainen, luonnonvarainen
• luontokuva
• ekologia, ympäristö