luonto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luonto (1-J)

  1. maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
  2. (arkikieltä) luonne
    Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
  3. (mytologia) suojelushaltija

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi luonto luonnot
genetiivi luonnon luontojen
(luontoin)
partitiivi luontoa luontoja
akkusatiivi luonto; luonnon luonnot
Sisäpaikallissijat
inessiivi luonnossa luonnoissa
elatiivi luonnosta luonnoista
illatiivi luontoon luontoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi luonnolla luonnoilla
ablatiivi luonnolta luonnoilta
allatiivi luonnolle luonnoille
Muut
essiivi luontona luontoina
translatiivi luonnoksi luonnoiksi
abessiivi luonnotta luonnoitta
instruktiivi luonnoin
komitatiivi luontoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontila, luonnonoikku, luonnonraiskaus, luonnonvaisto, luonnonvara, luonnonvarasto, luontoaihe, luontoemo, luontohavainto, luontokappale, luontokuva, luontopolku, luontoäiti, saaristoluonto

Aiheesta muualla[muokkaa]