hikoilu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hikoilu (2)[1]

  1. se, että hikoilee; hien esiintyminen iholla, erityisesti kainaloissa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hikoilu hikoilut
genetiivi hikoilun hikoilujen
hikoiluiden
hikoiluitten
(hikoiluin)
partitiivi hikoilua hikoiluita
hikoiluja
akkusatiivi hikoilu; hikoilun hikoilut
Sisäpaikallissijat
inessiivi hikoilussa hikoiluissa
elatiivi hikoilusta hikoiluista
illatiivi hikoiluun hikoiluihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hikoilulla hikoiluilla
ablatiivi hikoilulta hikoiluilta
allatiivi hikoilulle hikoiluille
Muut
essiivi hikoiluna hikoiluina
translatiivi hikoiluksi hikoiluiksi
abessiivi hikoilutta hikoiluitta
instruktiivi hikoiluin
komitatiivi hikoiluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2