hiki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiki (7)
- pienten hikirauhasten erite, neste jota kuumuudessa leviää ihon pintaan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhiki/
- tavutus: hi‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiki | hiet |
| genetiivi | hien | hikien (hikein) |
| partitiivi | hikeä | hikiä |
| akkusatiivi | hiki; hien |
hiet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiessä | hiissä |
| elatiivi | hiestä | hiistä |
| illatiivi | hikeen | hikiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiellä | hiillä |
| ablatiivi | hieltä | hiiltä |
| allatiivi | hielle | hiille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikenä | hikinä |
| translatiivi | hieksi | hiiksi |
| abessiivi | hiettä | hiittä |
| instruktiivi | – | hiin |
| komitatiivi | – | hikine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hie- | |
| vahva vartalo | hike- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
myöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon[1]
Käännökset[muokkaa]
1. pienten hikirauhasten erittämä neste
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hieneritys, hienhaju, hikihelmi, hikihuokonen, hikijumppa, hikikarpalo, hikilappu, hikiliina, hikinauha, hikipinko, hikipisara, hikirauhanen, hikitahra, hikivilla, jalkahiki, kainalohiki, tuskanhiki, villahiki, villanhiki
Idiomit[muokkaa]
- hiki hatussa – ahkerasti, uuvuttavasti, hiestä märkänä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hiki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).