häiriö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häiriö (3)

  1. keskittymistä häiritsevä ulkoinen tekijä
  2. ihmiseen liittyvä häiriö, esimerkiksi pakkoliike tai puhevika
  3. poikkeama signaalissa, esimerkiksi kohina radiossa
  4. toiminnassa ilmenevä ongelma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi häiriö häiriöt
genetiivi häiriön häiriöiden
häiriöitten
(häiriöin)
partitiivi häiriötä häiriöitä
akkusatiivi häiriö; häiriön häiriöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi häiriössä häiriöissä
elatiivi häiriöstä häiriöistä
illatiivi häiriöön häiriöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi häiriöllä häiriöillä
ablatiivi häiriöltä häiriöiltä
allatiivi häiriölle häiriöille
Muut
essiivi häiriönä häiriöinä
translatiivi häiriöksi häiriöiksi
abessiivi häiriöttä häiriöittä
instruktiivi häiriöin
komitatiivi häiriöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]