haitta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haitta (9-C)

  1. asian negatiivinen puoli
    siitä ei ole sinulle mitään haittaa
    hyödyt ovat suuremmat kuin haitat
  2. lukossa toimintaa ohjaava sakara tai uloke
    Lukon haitat estävät väärän avaimen käytön ja vaikeuttavat tiirikoimista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑit̪ːɑ/
  • tavutus: hait‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haitta haitat
genetiivi haitan haittojen
(haittain)
partitiivi haittaa haittoja
akkusatiivi haitta;
haitan
haitat
sisäpaikallissijat
inessiivi haitassa haitoissa
elatiivi haitasta haitoista
illatiivi haittaan haittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haitalla haitoilla
ablatiivi haitalta haitoilta
allatiivi haitalle haitoille
muut sijamuodot
essiivi haittana haittoina
translatiivi haitaksi haitoiksi
abessiivi haitatta haitoitta
instruktiivi haitoin
komitatiivi haittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haita-
vahva vartalo haitta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haitanteko, haitta-aste, haittapuoli, haittamaahanmuutto, haittavaikutus, haittavero, hajuhaitta, makuhaitta, meluhaitta, terveyshaitta, ympäristöhaitta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haitta Kielitoimiston sanakirjassa
  • haitta Tieteen termipankissa

Substantiivi[muokkaa]

haitta

  1. (taivutusmuoto, teoreettinen) yksikön abessiivimuoto sanasta hai
  2. (taivutusmuoto, teoreettinen) monikon abessiivimuoto sanasta hai