glossa

Suomi

Substantiivi

glossa (10)

1. tekstin marginaaliin tehty lisäys, reunahuomautus

   Keskiajan oppineiden huomattavimmat kirjalliset tuotokset olivat moniosaisia ja systemaattisia yleisesityksiä eli kommentaareja, summia ja glossia kunkin tieteenalan sandardisoituhin oppikirjoihin.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	glossa	glossat
genetiivi	glossan	glossien (glossain)
partitiivi	glossaa	glossia
akkusatiivi	glossa; glossan	glossat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	glossassa	glossissa
elatiivi	glossasta	glossista
illatiivi	glossaan	glossiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	glossalla	glossilla
ablatiivi	glossalta	glossilta
allatiivi	glossalle	glossille
Muut
essiivi	glossana	glossina
translatiivi	glossaksi	glossiksi
abessiivi	glossatta	glossitta
instruktiivi	–	glossin
komitatiivi	–	glossine- + omistusliite

Käännökset

englanti: gloss espanja: glosa italia: glossa

latina: glossa ranska: glose saksa: Glosse f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: glossaattori

Italia

Substantiivi

glossa f. (monikko glosse)

1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Etymologia

latinan sanasta glossa ’reunahuomautus, sivuhuomautus’

Verbi

glossa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä glossare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä glossare

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	glossa	glossae
akkusatiivi	glossam	glossās
genetiivi	glossae	glossārum
datiivi	glossae	glossīs
ablatiivi	glossā	glossīs

glossa f. (1) (yks. gen. glossae, monikko glossae)

1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Liittyvät sanat

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä

• ital. glossa, ransk. glose

Lainat muissa kielissä

• engl. gloss, saks. Glosse