glossa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glossa (10)

  1. tekstin marginaaliin tehty lisäys, reunahuomautus
    Keskiajan oppineiden huomattavimmat kirjalliset tuotokset olivat moniosaisia ja systemaattisia yleisesityksiä eli kommentaareja, summia ja glossia kunkin tieteenalan sandardisoituhin oppikirjoihin.[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi glossa glossat
genetiivi glossan glossien
(glossain)
partitiivi glossaa glossia
akkusatiivi glossa; glossan glossat
Sisäpaikallissijat
inessiivi glossassa glossissa
elatiivi glossasta glossista
illatiivi glossaan glossiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi glossalla glossilla
ablatiivi glossalta glossilta
allatiivi glossalle glossille
Muut
essiivi glossana glossina
translatiivi glossaksi glossiksi
abessiivi glossatta glossitta
instruktiivi glossin
komitatiivi glossine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]


Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glossa f. (monikko glosse)

  1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta glossa ’reunahuomautus, sivuhuomautus’

Verbi[muokkaa]

glossa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä glossare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä glossare

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi glossa glossae
akkusatiivi glossam glossās
genetiivi glossae glossārum
datiivi glossae glossīs
ablatiivi glossā glossīs

glossa f. (1) (yks. gen. glossae, monikko glossae)

  1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä[muokkaa]
Lainat muissa kielissä[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Mäkinen, Virpi. Keskiajan aatehistoria. Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla. Atena. Jyväskylä. 2003. ISBN 951-796-310-6: s. 58