glossaattori
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
glossaattori (6)
- keskiaikainen oppinut, joka kirjoitti reunahuomautuksia, glossia, lakiteksteihin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | glossaattori | glossaattorit |
| genetiivi | glossaattorin | glossaattorien glossaattoreiden glossaattoreitten |
| partitiivi | glossaattoria | glossaattoreita glossaattoreja |
| akkusatiivi | glossaattori; glossaattorin |
glossaattorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | glossaattorissa | glossaattoreissa |
| elatiivi | glossaattorista | glossaattoreista |
| illatiivi | glossaattoriin | glossaattoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | glossaattorilla | glossaattoreilla |
| ablatiivi | glossaattorilta | glossaattoreilta |
| allatiivi | glossaattorille | glossaattoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | glossaattorina | glossaattoreina |
| translatiivi | glossaattoriksi | glossaattoreiksi |
| abessiivi | glossaattoritta | glossaattoreitta |
| instruktiivi | – | glossaattorein |
| komitatiivi | – | glossaattoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | glossaattori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. keskiaikainen oppinut, joka kirjoitti reunahuomautuksia, glossia, lakiteksteihin
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- glossaattori Tieteen termipankissa